Viimeinen Blogikirjoitus

Siitä on tosi pitkä aika, kun olen tänne edellisen kerran mitään lisäillyt. Oikeastaan aikaakaan siihen ei olisi hirveästi ollut. Koko syksy ja alku talvi olivat todella kiireistä aikaa. Työt ovat ottaneet siitä suuren osan. Lisäksi opiskelutkin ovat pöyrähtäneet täydellä painolla vauhtiin, joten nekin vievät oman osansa ajasta. Sitten kun se vapaa hetki on tullut, niin on tehnyt mieli vain huokaista. Viikonloputkin ovat olleet aika tiukkaan varattuja. On ollut paljon viikkoja jolloin ei ole ollut ainuttakaan vapaapäivää. Tosin kevyemmät päivät välissä ovat antaneet hiukan aikaa palautua työn rasituksista.

Mutta en valita. Tämä on ollut ehdottamasti elämäni hienointa aikaa. Saan nyt tehdä sitä työtä, mistä olen jo vuosia unelmoinut. Se on rankkaa. Se on vaativaa. Eikä kaikki päivät ole ruusuilla tanssimista. Mutta sitten, kun tulee se hyvä hetki, niin se peittoaa mennen tullen ne ikävät pettymykset. Ja niitä on todella usein... Se on vain huikeaa. Silloin tuntee elävänsä. Vaikea sitä on sanoin yrittää selittää. Se vain pitää itse kokea.

Olen kyllä välillä miettinyt, että kirjoittaisin edes jotain tänne. Edes jotain pientä... Mutta lopulta se on aina jäänyt. Syynä lienee se, että koko ajan pitää miettiä, mitä voi kirjoittaa. Mitä voi sanoa ja miten? Milloin menen liian henkilökohtaisuuksiin... Se on rasittavaa. Mutta haluan kuitenkin kirjoittaa. Niinpä parin joulukuisen sattumuksen kautta päädyin ratkaisuun: rekisteröidyin ”myspace”-käyttäjäksi. En oikein ole vielä päättänyt onko se järkevää vai ei, mutta siellä sitä ollaan. Tällä kertaa ei mitään nimimerkkejä, vaan olen siellä ihan omalla nimelläni... Se helpottaa kirjoittamista. Eipä tarvitse ainakaan peletä enää paljastuvansa juttujensa pohjalta.

Tosin blogin teema ei ole ihan samanlainen, kuin täällä. En voi (en uskalla) ihan yhtä avoimesti kirjoittaa kaikista asioista. Mutta katsotaan miten se lähtee liikkeelle. Varsinkin lähiaikoina tuo ”tilini” tulee muuttumaan jonkin verran. Pitää vielä pohtia, mitä kautta haluan lähteä viemään sitä eteenpäin.

Tämä siis tulee olemaan viimeinen teksti, mitä tänne kirjoitan. Kiitos vielä kaikille lukijoille tosi paljon. Teistä on ollut suunnattomasti apua elämässäni.

Katoan täältä siis lopullisesti, mutta jos jota kuta kiinnostaan, niin myspace-osoitteeni on: myspace.com/mikalustig

Kiitos vielä tuesta ja kannustuksesta. Paljon voimia alkavalle vuodelle!!

Vaikea ratkaisu

Oli vain pakko tehdä se. Kerroin itsestäni liikaa. Kerroin elämästäni liikaa. En tehnyt sitä vain itseni vuoksi, tuhonnut tekstejäni. Olisin kirjoituksillani voinut satuttaa myös muita ihmisiä. Itse jaksan kärsimykseni kantaa, mutten ikinä halua että joku toinen joutuisi kärsimään vuokseni. Enhän minä millään tekstillä kenellekään mitään pahaa tahtonut, mutta siitä huolimatta väärän ihmisen käsissä ne olisivat voineet aiheuttaa ongelmia. Olin typerä, kun kirjoitin liian avoimesti. Oma vika, ei kenenkään muun...

Elämäni tuntuu siirtyvän liian pieniin piireihin. Olen liian helposti tunnistettavissa, jos vielä jatkan yhtä avointa kirjoittelua. Eikä ole edukseni, jos nämä tekstit ajautuvat sellaisen ihmisen käsiin, jotka tunnistavat minut niistä. Kirjoitan varmasti jatkossakin tänne jotain, mutta varovaisemmin. Lähinnä omista tunteista, ei enää mitään mikä voisi johtaa jäljilleni, tai ystävieni jäljille...

Kuka tietää olisinko koskaan paljastunut, vaikka olisin jatkanut samalla tavalla? Tai olisinko paljastanut ystäviäni tai ihastuksiani? Vai olenko jo kenties tehnyt sen? Ehkä joku jo tietää. Tietojen levitessä vääriin käsiin, olen kuitenkin valmis kantamaan seuraukset. Toivottavasti, niin ei jo ole päässyt käymään, eikä tule koskaan käymäänkään. Mutta kuten jo sanoin: oma vika. Mitäs olin niin naiivi, ajattelematon ja tyhmä.

Tällä hetkellä en voi sanoa, että joku tietäisi minut tai ihastukseni kohteen. Ja jos tosiaan niin on, niin se on hyvä. Mutta viimeistään tuo nimien arvailu sai minut havahtumaan. Olin liian heikoilla jäillä. En uskalla enää jatkaa... Tämä ei ollut helppo päätös, mutta tein sen lopulta muiden kuin itseni vuoksi.

Ja olen pahoillani, että näin päädyin tähän ratkaisuun. Jos tätä enää kukaan sattuu lukemaan. Kirjoitan jatkossakin tänne jotain, mutta silloin "käsijarru" on tiukemmin päällä.