Oli vain pakko tehdä se. Kerroin itsestäni liikaa. Kerroin elämästäni liikaa. En tehnyt sitä vain itseni vuoksi, tuhonnut tekstejäni. Olisin kirjoituksillani voinut satuttaa myös muita ihmisiä. Itse jaksan kärsimykseni kantaa, mutten ikinä halua että joku toinen joutuisi kärsimään vuokseni. Enhän minä millään tekstillä kenellekään mitään pahaa tahtonut, mutta siitä huolimatta väärän ihmisen käsissä ne olisivat voineet aiheuttaa ongelmia. Olin typerä, kun kirjoitin liian avoimesti. Oma vika, ei kenenkään muun...
Elämäni tuntuu siirtyvän liian pieniin piireihin. Olen liian helposti tunnistettavissa, jos vielä jatkan yhtä avointa kirjoittelua. Eikä ole edukseni, jos nämä tekstit ajautuvat sellaisen ihmisen käsiin, jotka tunnistavat minut niistä. Kirjoitan varmasti jatkossakin tänne jotain, mutta varovaisemmin. Lähinnä omista tunteista, ei enää mitään mikä voisi johtaa jäljilleni, tai ystävieni jäljille...
Kuka tietää olisinko koskaan paljastunut, vaikka olisin jatkanut samalla tavalla? Tai olisinko paljastanut ystäviäni tai ihastuksiani? Vai olenko jo kenties tehnyt sen? Ehkä joku jo tietää. Tietojen levitessä vääriin käsiin, olen kuitenkin valmis kantamaan seuraukset. Toivottavasti, niin ei jo ole päässyt käymään, eikä tule koskaan käymäänkään. Mutta kuten jo sanoin: oma vika. Mitäs olin niin naiivi, ajattelematon ja tyhmä.
Tällä hetkellä en voi sanoa, että joku tietäisi minut tai ihastukseni kohteen. Ja jos tosiaan niin on, niin se on hyvä. Mutta viimeistään tuo nimien arvailu sai minut havahtumaan. Olin liian heikoilla jäillä. En uskalla enää jatkaa... Tämä ei ollut helppo päätös, mutta tein sen lopulta muiden kuin itseni vuoksi.
Ja olen pahoillani, että näin päädyin tähän ratkaisuun. Jos tätä enää kukaan sattuu lukemaan. Kirjoitan jatkossakin tänne jotain, mutta silloin "käsijarru" on tiukemmin päällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Huh. Toivottavasti kuitenkin otit tekstit itselles muistiin... noh, varmastikkin.
Onneks aikanaan luin kaikki läpi, siullon vahva tapa kirjottaa.
Jaksamisia edelleen...
Onneksi hoksasit tuon!
Sinut on ollut hyvin helppo kirjoituksesi perusteella yhdistää nimeen nettiä käyttämällä. Kannattaa tosiaan olla varovaisempi.
mulla kävi samoin. blogia lukikin joku jonka ei koskaan pitänyt lukea sitä. kirjoitin liikaa. mutta vain lähimmät ystäväni olisivat tunteneet minut teksteistäni; mutta eihän niihinkään voi aina luottaa. sana kulkee ja päätyy vääriin käsiin.
olo oli sillä hetkellä niin naiivi ja typerä. että miten luotin siihen että pysyn nimettömänä kun kirjoitan avoimesti nettiin.
voisitko miettiä jos pistäisi blogin salasanan taakse? sitten ainakin tietäisit ketä täällä kävisi. mutta jatkossakin haluaisin lukea rehellisiä tekstejäsi <:
voimia ja halauksia
Salasanasuojattu blogi! Kyllä!
Pelottava ajatus että joku tuttu lukisikin kaikkia hämärimpiä ajatuksia..
Alkoi ihan ahdistaa, mitä jos alan kirjoittaa itsekin niin avoimesti.
Voimia sinulle. ;/
Lähetä kommentti